Lainsäädäntö

Prostituution käsite on lainsäädännössä määritelty ilmaisulla ryhtyminen sukupuoliyhteyteen tai siihen liittyvään seksuaaliseen tekoon korvausta vastaan (RL 20 luku 9 §).

Vaikka prostituutio itsessään ei ole laitonta eikä rikosoikeudellisesti rangaistavaa, on olemassa useita säädöksiä, jotka rajoittavat prostituutiotoimintaa Suomessa. Rikoslain, järjestyslain ja ulkomaalaislain lisäksi seksityötä rajoittavat erilaiset tapaoikeudelliset säännökset.

Rikoslaissa kielletään paritus, ihmiskauppa, sekä seksuaalipalveluiden ostaminen ihmiskaupan tai parituksen uhrilta. Myös seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta, alla 18-vuotiaalta, on kielletty. Parituksen kriminalisoinnin takia Suomessa ei esimerkiksi voi perustaa bordellia.

Järjestyslailla pyritään edistämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Prostituution osalta järjestyslaki kieltää seksuaalipalveluiden oston ja myynnin julkisella paikalla.

Ulkomaalaislain mukaan Suomessa oleva EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voidaan käännyttää Suomesta, jos hänen epäillään myyvän seksuaalipalveluita. Käännytykseen liittyy pääsääntöisesti myös usean vuoden maahantulokielto, joko Suomeen tai koko Schengen-alueelle.

Tapaoikeudellisilla säännöksillä tarkoitetaan lakiin kirjaamattomia säännöksiä, joihin viranomaiset voivat vedota päätöksiä tehdessään. Esimerkiksi seksuaalipalveluiden myyntiin liittyvä sopimus katsotaan hyvän tavan vastaisena pätemättömäksi, minkä vuoksi prostituoitu ei voi oikeusteitse vaatia asiakkaalta saamatta jääneitä tuloja itselleen.