Uhrien oikeudet tuotava keskiöön ihmiskaupan vastaisessa työssä

5.10.2010

Kansallinen ihmiskaupparaportoija julkaisi ensimmäisen raporttinsa Suomen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta 9.6.2010. Raportissa esitellään ansiokkaasti ihmiskaupan vastaisen työn kipupisteitä, jotka ovat myös allekirjoittaneille järjestöille käytännön työstä tuttuja.

Ruohonjuuritasolla kohtaamiemme ongelmien perusteella näyttää siltä, että ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa tavoitteeksi asetettu uhrilähtöisyys ei kaikilta osin toteudu. Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa olevat ongelmat ovat todellisia, eikä niitä voida selittää pois. Tarvitaan pikaisesti konkreettisia muutoksia kansallisen ihmiskaupparaportoijan esitysten mukaisesti, jotta ihmiskaupan vastainen työ olisi aidosti uhrilähtöistä ja ihmisoikeudet huomioivaa. Allekirjoittaneet ihmiskaupan vastaista työtä tekevät kolmannen sektorin toimijat haluavat nostaa ihmiskaupparaportoijan raportista esiin keskeisiä kysymyksiä, joiden suhteen pitää toimia.

Raportissa korostetaan uhrilähtöisyyden ja ihmisoikeuksien priorisoimisen tärkeyttä ihmiskaupan vastaisessa työssä. Myös me olemme huolissamme siitä, että maahantulon kontrollointi ja rikostutkinnan tavoitteisiin liittyvät prosessit ovat nousseet ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa uhrilähtöisyyttä keskeisemmiksi. Tämä näkyy viranomaisten ja poliittisten päättäjien tuoreissa kommenteissa esimerkiksi somalilapsia ja romanikerjäläisiä koskien. Rikostorjunta on ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa olennainen elementti, mutta siinäkin on painotettava nykyistä enemmän uhrien oikeuksia. Ihmiskaupan uhri on joutunut vakavan ihmisoikeuksia loukkaavan rikoksen kohteeksi, eikä häntä tule rangaista laittomasta maahantulosta.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä luo perustan tunnistamiselle ja raamit käytännön tukityölle. Kolmas sektori voi toimia osana auttamisjärjestelmää tukipalveluiden tuottajana tai ohjata tunnistamiaan uhreja auttamisjärjestelmän piiriin. Tällä hetkellä auttamisjärjestelmästä säädetään niin sanotussa kotouttamislaissa. Ihmiskaupparaportoijan raportissa suositetaan oman lain säätämistä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä. Allekirjoittaneet kolmannen sektorin toimijat tukevat tätä ehdotusta. Olemme myös samaa mieltä suosituksesta, jonka mukaan auttamisjärjestelmään pääsyn tulisi taata uhrille vähintään kolmen kuukauden harkinta-aika.

Kolmannen sektorin toimijoiden rooli ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa on keskeinen. Ihmiskaupparaportoijan raportissa on kiinnitetty huomiota tunnistamisen ongelmallisuuteen ja tehottomuuteen. Uhrien tehokas tunnistaminen edellyttäisi ihmiskaupan vastaisen työn toimivuutta sen kaikilla tasoilla. Tunnistamiseen liittyvien ongelmien lisäksi tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ihmiskaupan uhreille tarkoitettuun harkinta-aikaan liittyvät käytännöt ovat edelleen epäselviä - jopa siinä määrin, että harkinta-aika-prosessia on lähes mahdotonta selventää mahdolliselle uhrille. Lisäksi auttamisjärjestelmän johtajien päätöksenteon tukena toimivien arviointiryhmien kokoonpano on täysi-ikäisten ihmiskaupan uhrien kohdalla painottunut esitutkinta- ja maahanmuuttoviranomaisiin auttamistyöhön liittyvien tahojen sijaan.

Ihmiskaupparaportoijan raportissa esitetään monta suositusta, joiden kautta uhrin suojelu nousisi ensisijaiseksi. Allekirjoittaneiden kolmannen sektorin toimijoiden mielestä ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittäminen näiden suositusten mukaisesti on välttämättömänä. Hyvä esimerkki tästä on ehdotus siitä, ettei ihmiskaupan uhrin olisi välttämätöntä tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupan uhrin oleskeluluvan saadakseen. Nykyisin oleskelulupasäädöksiin sisältyy uhrin yhteistyövelvoite viranomaisten kanssa. Se tarkoittaa, että uhrin tulee antaa tietoja ja toimia yhteistyössä ihmiskauppaa selvittävien viranomaisten kanssa. Käytännössä yhteistyövelvoite on osoittautunut ongelmalliseksi tunnistamisen alkuvaiheessa, jolloin uhri ei yleensä luota viranomaisiin ja pelkää tietojen antamisen seurauksia.

Kestävän ja tehokkaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan tulisi olla kokonaisuudessaan ennakoitavaa ja läpinäkyvää ja siinä uhrin turvallisuus ja oikeudet olisi asetettu keskiöön. Tällä hetkellä nämä kriteerit eivät ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa aina täyty. Auttamisjärjestelmä ja erityisesti oleskeluun liittyvä päätöksenteko näyttävät paperilla ongelmattomammilta kuin millaiseksi ne käytännössä ovat osoittautuneet.

Raportoijan esittämien suositusten saattaminen käytännön tasolle edellyttää vahvaa poliittista ohjausta. Allekirjoittaneet kolmannen sektorin toimijat vaativat, että vastuunalaiset ministeriöt ottavat raportin kysymyksenasetteluihin kantaa. Vain nostamalla agendalle ihmiskaupan vastaisen työn ongelmakohdat ja tekemällä niiden vaatimia, konkreettisia muutoksia, voidaan ihmiskaupan vastaista työtä kehittää ihmisoikeusvelvoitteet huomioivaan suuntaan.  Kansallisen ihmiskaupparaportoijan ensimmäinen raportti antaa tähän hyvät perusteet ja suuntaviivat.

Allekirjoittajat:

Pro-tukipiste ry

Amnesty International Suomen osasto ry

Suomen Mielenterveysseura ry

Rikosuhripäivystys

Suomen Punainen Risti

Pakolaisneuvonta ry

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry

Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry

Naisten Linja Suomessa ry

Yhteiset Lapsemme – All Our Children ry

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen, 050 5643 947; jaana.kauppinen@pro-tukipiste.fi.